Tommi Pärmäkoski

Olen työskennellyt useamman vuoden urheiluvalmentaja sekä asiantuntijanana Kuortaneen urheiluopistolla. Matkan varrella olen päässyt kokemaan urheilumaailman arkea sekä arvokisojen ”painetta” eri lajien sekä joukkue- että yksilöurheilijoiden parissa (esimerkiksi Sebastian Vettel, Miesten Lentopallomaajoukkue, ja Tampereen Tappara muutamia mainitakseni). Tähän Riihimäen lukio antoi hienon pohjavalmuden ja suunnan. Valmistuin Rilusta vuonna 2002. Myöhemmistä opinnoistani valmistuin liikuntatieteiden kandidaatiksi.

 

Rilu antoi oikeastaan tärkeimmät suuntaviivat elämään. Riihimäen urheilulukion urheiluvalmennus alkoi samaan aikaan, kun itse aloitin lukio-opinnot. Urheiluvalmennus antoi perspektiivin siihen, mistä rakennuspalikoista sekä kovasta työnteosta ja miten intohimoisesta sitoutumisesta eri lajeissa menestyminen vaatii. Pääsin läheltä seuraamaan sen aikaisia Rilun urheilijoita (kuten vaikkapa olympialaisissa Suomea edustaneita Jussi Veikkasta, Jaana Sundbergia, ja Valtteri Jokista).

 

Kuitenkin isoin merkitys omaan elämään oli Rilun tiiviissä yhteisössä. Lukio oli  itselleni oikean kokoinen paikka luoda koko elämän kestäviä ihmissuhteita niin kanssaopiskelijoiihin kuin opettajiinkin. Erityisesti pitää mainita liikunnan -ja terveystiedon sen aikainen opettajani Heikki Tiitinen. Heikki sanoi jo lukion ensimmäisellä luokalla, että sinulla on henkisiä ominaisuuksia sekä oikeanlaista luonnetta, jolla luodaan loistava ura liikunnan tai urheilun parissa. Tämän jälkeen Heikki koulutti minua jo lukioaikana liikunnan pariin sparraten yliopiston hakukokeisiin, antaen minun välillä vetää liikuntatunteja sekä käyttäen minua muutaman kerran sijaisenaan. Tästä olen ikuisesti kiitollinen, koska niitä ihmisiä, jotka ovat aina valmiita auttamaan sekä pyyteettömästi tukemaan matkalla pyytämättä ikinä mitään takaisin on maailmassa vähän. Nämä Heikin teot olivat pieniä asioita käytännössä, mutta isossa kuvassa antoivat valtavan uskon siihen, että urheilun ja liikunnan parissa voisi olla minun tulevaisuuteni.

 

Elämä koostuu pienistä hetkistä, joissa kyse on siitä miten vahvasti ne elää ja miten vahvan muistojäljen ne jättävät. Totta kai lukion kohokohtiin kuuluivat perinteet ja niiden kautta vanhojen tanssit, penkkarit sekä kirjoitukset lakkiaisineen. Kuitenkin itselle isoin juttu oli se, kun sai viettää omalla tavallaan huoletonta aikaa omien lapsuuden kavereiden kanssa, unelmoiden tulevasta sekä nauttien aikuisuuden kynnykselle kasvamisesta turvallisessa ympäristössä, jossa tuki ja apu oli lähellä.

 

On omalla tavallaan harmikin, että sitä ei nuoruudessa osannut eikä ymmärtänyt kiittää ihmisiä silloin, kun on ollut lukiossa. Näin jälkikäteen haluankin sanoa lämpimät kiitokset lukion henkilökunnalle pyyteettömästä avusta sekä työstä meidän opiskelijoiden eteen unohtamatta opiskelutovereita, joiden kanssa matkaa tehdään. Kiitos yhteisistä hetkistä sekä kokemuksista lukioaikana.